Pyöräretki Tallinnaan Paws-ajokeulalla

Hei, olen Camp Mobilityn yhteistyökumppani, ratakelaaja Henri Manni: Kävimme perheen kanssa Tallinnassa viettämässä pitkän viikonlopun. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, mutta taisimme olla hieman huomiota herättävä kokoonpano, sillä puolisoni ja 5-vuotias tyttäreni matkustimme Tallinnaan polkupyörillä ja minä itse PAWS-ajokeulalla ja pyörätuolilla.

Pelkän PAWSin kanssa pääsee laivaan sisään myös ihan normaalin terminaalin kautta, mutta polkupyörillä matkustavien pitää mennä laivaan autokannen kautta, joten menimme sieltä kaikki yhdessä. Auto check-in meni sujuvasti. Voi olla, että apuvälineen olisi saanut maksutta, mutta maksoimme myös PAWSista 5 € / suunta pyörämaksun. Laivaan ajo tapahtui sujuvasti muiden pyöräilijöiden tapaan.

Päätin jättää PAWSin lukittuna autokannelle, sillä olimme varanneet aamiaisbuffetin ja ajattelin, että omalla vammallani pärjään ahtaissa tiloissa paremmin ilman keulaa kuin keulan kanssa. Tässä kohtaa pitää antaa vinkki: ihan Prismasta löytyi todella tukeva ja hyvä lukko, jossa on myös telakka, joka oli helppo kiinnittää PAWSin runkoon.

Jollei tarvitse PAWSia laivassa sisällä matkan aikana, voin lämpimästi suositella sen ajamista autokannelle ja lukitsemista sinne matkan ajaksi.

Koska kyseessä oli pyörämatka, piti kaikki tavara saada kulkemaan mukana. Puolison pyörälaukkuun mahtuivat hänen ja lapsen tavarat, mutta omat minun piti saada johonkin. Reppua en missään nimessä halunnut selkään, sillä se olisi saanut selkäni kipeäksi ja tehnyt matkustamisesta epämukavaa. Minulla ei myöskään ole selkänojaa, johon voisi repun laittaa roikkumaan.

Keksin hankkia pyörälaukun myös itselleni ja kiinnitin sen kahden karbiinin avulla pyörätuolin takaputkeen, sopivalle etäisyydelle toisistaan. Laukku napsahtaa suoraan kiinni karbiineihin, ja tämä osoittautui todella toimivaksi ja hyväksi ratkaisuksi. Laukku oli sopivan iso ja helppo käyttää. PAWSin ollessa kiinni laukkua ei huomannut lainkaan. Ilman keulaa huomasi painopisteessä pienen eron, mutta tuoli oli täysin kelattava, vaikka laukku olikin painava.

Olisi hienoa, jos jokin tuolivalmistaja tekisi tuoliin pyörälaukun kiinnitykseen sopivat kiinnikkeet kiinteiksi. Minun pyörälaukkuni on sellainen, että sen olkaimet saa laukun sisälle vetoketjulla suljettavaan omaan taskuunsa, jolloin ne eivät ole tiellä hankaamassa. Tarvittaessa laukun saa kuitenkin myös selkään, mutta tuolin kanssa pyöräkiinnikkeet ovat huomattavasti sujuvammat.

Laivamatka meni mukavasti ja Tallinnassa pääsimme ajamaan ensimmäisten joukossa ulos laivasta. Olimme varanneet Swissotellista tavallisen huoneen. Tukikahvoja tms. siinä ei ollut, mutta mitoitukseltaan se oli ihan riittävä meidän perheelle, vaikka mukana oli arkituolin lisäksi PAWS. Ajokeulan otin tosiaan aina huoneeseen mukaan. Pyörille oli hyvä teline hotellin ulkopuolella, johon lukittuna pyörät säilyivät hyvin.

Pyöräily on meidän perheessä osa arkea

Tyttäremme on viettänyt elämästään jo aika suuren osan pyörän selässä – ensin pyöränistuimessa ja nykyään omalla pyörällä. Aluksi matkat olivat lyhyempiä, mutta pyöräilyn muuttuessa koko ajan sujuvammaksi ja helpommaksi olemme voineet pidentää reittejä, ja tyttö aidosti nauttii, kun pääsee pyöräretkille. Aikuisena on toki hyvä muistaa tauottaa säännöllisesti ja huolehtia nesteytyksestä – onneksi juomapullo kulkee pyörän korissa ja lapsi muistaa itsekin siitä pitää huolta. 😊

Tallinnassa kävimme esimerkiksi Viimsin kylpylässä ja vesipuistossa. Kylpylä ja vesipuisto ovat sisäkautta yhteydessä toisiinsa ja ostimme yhdistelmälipun molempiin. Sinne oli Tallinnan keskustasta 12,5 km / suunta. Lapsi jaksoi hyvin polkea, kun tauotettiin matkaa sopivasti. Matka oli myös yllättävänkin tasainen ja todella viihtyisä. Suurin osa oli hyvää asfaltoitua rantabulevardia. Piritan jälkeen alkoi tosin todella hauska pätkä, jossa pääsimme menemään kovaa hiekkatietä rantaa seuraten. Siinä oli hauskoja pinnanmuotoja, joista sai hieman vaihtelua, muttei kuitenkaan montaa metriä laskua tai nousua. Rantaa myötäillen pääsi lähes perille asti.

Viimsin pihassa laitoimme tuttuun tapaan tyttöjen pyörät ja minun PAWSin toisiinsa kiinni sekä pyörätelineeseen lukkoon usealla lukolla. Edellä mainittu järeä lukko + vielä varuiksi pari vaijerilukkoa. Ehkä vähempikin voisi riittää 😅

Olemme ennenkin käyneet Viimsin kylpylässä ja vesipuistossa. Yleiset pukuhuoneet ovat alakerrassa rappusten päässä, mutta tulokerroksen tasolla on invapukuhuone. Kokonaisuus koostuu monesta osasta. Invapukuhuoneesta suoraan aukeava vesipuisto on esteetön ainakin jokseenkin. Liukumäkiin on portaat. Sieltä siirryttäessä eteenpäin tulee parin–kolmen portaan nousuja ja laskuja sekä yksi kapea kulunvalvontaportti vesipuistosta kylpylän puolelle. Tuon portin kohdalla nousin seisomaan ja nostimme pyörätuolin yli, sillä se on minulle mahdollista. Voi olla, että siihen joku invaratkaisu olisi, mutta emme alkaneet sitä selvittämään. Jollei pysty seisomaan lainkaan, voi Viimsi olla haasteellinen, tai ainakin kannattaa hieman selvittää tilannetta etukäteen.

PAWSin lataaminen onnistui hotellihuoneessa hyvin ja esimerkiksi Viimsin 25 km päivän jälkeen akkua oli vielä yli puolet jäljellä.

Lisäksi kävimme leikkipuistoissa, kuten upeassa rantaan rakennetussa leikkipuistossa sekä Keksintötehdas PROTOssa.

Protossa suurin juttu on VR-lasit, joita on paljon ja monenlaisiin tarkoituksiin. Kävimme siellä ensimmäisen kerran noin puolitoista vuotta sitten, mutta silloin lapsi oli vielä turhan nuori ja pieni laseille. Nyt VR-lasit olivat todellinen hitti ja viihdyimme siellä pitkään.

PROTOn laitteista osa – kuten “kuumailmapallot” ja “hevosrattaat” – eivät ole pyörätuolilla saavutettavissa, mutta tilat itsessään ovat hyvin esteettömät ja myös esteetön WC löytyy. Pyöräilimme myös PROTOn yhteydessä olevalla Noblessnerin satama-alueella. Se on on upea arkkitehtuuriltaan  ja siellä on hienoja historiallisia teollisuusrakennuksia, venesatama, taidegallerioita, ruokapaikkoja, Iglupuisto ja kulttuurielämää. Tällä reissulla emme käyneet samalla alueella sijaitsevassa Tallinnan merimuseossa, mutta sitä voin myös lämpimästi suositella.

Arkituolin kanssa en olisi tätä lomaa mitenkään pystynyt tekemään yhdessä perheen kanssa. Loma ei olisi ollut yhteinen myöskään siinä tapauksessa, että olisin kulkenut siirtymät autolla tyttöjen mennessä pyörällä. Nokkapyörällä olisin ehkä juuri ja juuri pysynyt 5-vuotiaan tahdissa, mutta lihakset olisivat olleet reissun jälkeen todella kipeät, eikä se olisi ollut kyllä lomaa minulle 😅

Käsipyörä olisi ollut muuten vaihtoehto, mutta olin tämän reissun jälkeen lähdössä harjoitusleirille ja halusin päästä perheen kanssa matkaan ilman, että joudun itse suuresti rehkimään. Tälle lomalle PAWS oli ylivoimaisesti paras mahdollinen kulkuväline minulle ja se mahdollisti upean loman perheen kanssa. Paljon yhteisiä rakkaita muistoja ja todella paljon yhdessäoloa erilaisissa maisemissa. ❤ T .Henkka